Tiedetään, en ole ihan hetkeen paljoa kirjoitellut. Ymmärrän siis siinä mielessä hyvin miten monet vaihtariblogit voivat olla vähäpostauksisia tai kuihtuneita.
Muttasiis miulla menee hyvin. Perhe on tosi ihana ja tykkään olla tässä perheessä, just miulle sopiva. Nää on vähän eurooppalaisempia kuin monet muut - no Dell oli vuoden tanskassa ja Dell ja Renée viettivät honeymooninsa kierrellen Euroopassa. Muttasiis joo vaikka rannikot täällä usassa nyt ovatkin paljon ''eurooppalaisempia'' niin Deierlingeillä se oikeasti näkyy, mikä on toisaalta minulle hyvä koska minun ei tarvinnut sinäänsä sopeutua, ainakaan hurjasti, täkäläiseen kulttuuriin ja sääntöihin, koska meidän perheessä tavat ovat aika eurooppalaiset. Itseassa Renéen sukujuuret on Ranskassa, en vain muista kuinka läheisesti. On outoa jos syödään valmisruokaa tai tähteitä, taisiis se tuntuu nyt oudolle kun ensimäiset puolitoistakuukautta olivat sitä että joka ilta illallinen yhdessä ja jotain ruokaa mitä laitettiin. Nyt on välillä tähteitä ja ulkoa(ravintola etc.) haettua. Ja nukkuumaanmenoaika on vähän omavalintainen. Vaikka perhetietolapussa nyt lukeekin että viikolla nukkumaanmenoaika on 9 ja viikonloppuisin 11, ei perheessä siitä olla niin tarkkoja. Oma vastuu sekä Christinalla että minulla, ainakin jossain määrin, eli tähän mennessä ei ole sanottu mitenkään että nyt meette sitten sänkyyn vaan enemmänkin että kannattas mennä nyt nukkumaan. Christinan kanssa autetaan joskus ruoanlaitossa ja keittiön siivous ruoan jälkeen on aina meidän hommaa. Oman huonen siisteys on omalla vastuulla ja yhteisiin tiloihin ei jätetä omia tavaroita lojumaan.
Välillä tuntuu että olen hirveiden paineiden alla, tai siis olenkin. Inhottavaa siinä on sinäänsä sekin että paineiden asettajana toimin minä. Tietysti voisin ottaa kaikki paineet pois ja kitkeä niiden aiheuttajat elämästäni, mutta mitä elämä olisi ilman tavoitteita tai työtä?
Koulu menee ihan hyvin, ja elämä muutenkin. Pitäisi tilata Cap & Gown graduationia varten ja joululahjojen lähettäminen edessä ja ... :D
