1 päivä kouluun on, ties kuinka monta iPodiin...

Juu, eile Sine lähti takaisin Tanskaan (oletetusti tanskaan) ja käytiin siis matkalla Panda Expressissä syömäss' :3 Umm Yummy. Sitten vietiin Sine lentokentälle, mutta siellä oli jotain ongelmia checkkauksessa ja meillä meni puoltoista tuntia siellä. Ei siis keretty takaisintullessa avaamaan minulle tiliä pankkiin. Ehkä tänään. Toivottavasti tänään. Tarvitsen sen tänään.

Joskus kun olin vielä iloinen ilman kunnon musiikintoistoa

Tarvitsen pankkiin tilin asap koska ennen kun lähdin tänne, kapummm, miun mp3-soitin päätti simahtaa. Enpä ole liiemmin voinut musiikkia kuunnella. Minulle musiikin kuunteleminen puhelimesta on kutakuinkin mahdottomuus. Se on periaate-, sekä ihan käytännön kysymys. Puhelimen akku kuluu kuunnellessa, ja tarvitsen puhelinta muuhun. Jos on kannettava musiikkisoitin, se on pelkästään musiikkiin ja akun kuuluukin kulua siihen. Jep, eli päätin lähes viikko sitten tilata iPodin ja olen nyt löytänyt jutut mitkä aion tilata. Olisin jo tilannutkin JOS oma korttini toimisi tilaamisissa. Tätä varten tarvitsen tilin tänne. Muttajoo, tilaan siis iPod touchin, oletetusti apple shopista. Lisäksi tilaan amazonista kuulokkeet (miulla on mukana vain ''tietokonekuulokkeeni'' ja voisin haluta helpommat earplugit), kuulokejakajan (musiikin kuunteleminen kavereiden kanssa ei ole koskaan ollut helpompaa - ai mitkä kaverit?), ja ehkä pienet bluetooth-kaijuttimet. Joo, tänään pääsen pankkiin joten se on alku.

Bumbershootissa juteltiin Sinen kanssa vaihtariasioista, taas. Mie nimittäin tajusin että jännää, olen ollut täällä yli kaksi viikkoa, ei tunnu oudolta vaikka elän täällä ihmisten keskellä joita en ole tuntenut kauan ja olin sillä hetkellä periaatteessa yksin festareilla Washingtonin suurimmassa kaupungissa ja tuntui ihan kuin kuuluisin jo tänne. Tietysti on asioita joita kaipaan (ei kyllä nyt tule mieleen muuta kuin kavereinden ja perheen lähesyys) mutta tällä hetkellä asiat joita haluan tehdä tai muuta, ovat täällä. Tavallaan elän jo täysillä elämääni täällä. Viimevuotta Tampereella ajatellessani tajusin että silloin elin enemmänkin ystävieni kautta. En elänyt Tampereella vaan Ruokolahdella. Se vuosi opetti, ja täällä oleminen on siksi niin helppoa. Olen siinä mielessä ehkä outo tai jotain, koska vaikka täällä on ihanaa ja odotan kaikkia kivoja juttuja mitä tulen täällä vielä kokemaan, odotan jo pääseväni takaisin Suomeen. En malta pysyä housuissani kun ajattelen ensivuotta: takaisin ihanaan lukiooni, omaan kämppään ja sen sisustukseen, perheen ja kavereiden luo ja muuta mukavaa :3 Mutta joo, nyt on vielä aika nauttia täällä olosta, kaikki tuo odottaa kyllä siellä Suomessa.

Huomenna viiiiimein kouluuun ♥ Tätä on odotettu! Miulla on vihkot valmiina joka aineelle, ehkä kuorokansio pitää hankkia vielä ja joku toinen tai kolmaskin kansio ja muuta kivaa, mutta huominen ja mahdollisesti kaikki ihanat koulukirjat :3 En kyllä yhtää tiiä millasia opettajat täällä on ja millasia oppitunnit tai mikään mutta noh, huomisesta eteenpäin se alkaa selvitä. Miusta kyllä tuntuu että saatan myöhästyä tunneilta koska niin paljon ihmisiä ja niin vähän aikaa vaihtaa luokkaa D:

As you might already know, perheessämme täällä on kissa sekä koira. Välillä on vaikea määritellä, kummalla on se koiran rooli perheessä.
Cosmo, kissa, on vastoin yleistä kissakäsitystämme erittäin ystävällinen ja tuttavallinen. Ylituttavallinen. Hän ei ole niin itsenäinen kuin muut kissat joita olen tavannut. Hän pitää ihmisistä todella paljon (ja huomiosta). Se on todella ihanaa, mutta ongelmana on pienehkö allergiani. Jos nenäni joutuu kosketuksiin kissan kanssa tai käsieni, jotka ovat kissaa koskeneet, se kutisee - ja paljon. Ja jos kissa tökkii nenällään tai millä kostealla puskeekaan kaulaani tai kasvojani, ne ärtyvät, kutisevat, mutta se lähtee nopeasti pois jos kohdan pesee ja antaa olla. En silti kyllä anna kissan nukkua huoneessani tai mennä sängylleni ennenkuin olen sen pedannut. Varotoimia. Cosmo haluaisi kovasti mennä ulos, olisi siellä varmaan päivät pitkät jos saisi, mutta häntä ei lasketa ulos.

Bella, meidän pieni söpö chihuahuamme, on taas aika varovainen ihmisten suhteen. Sillä meni ainakin yli viikko ennenkuin se oli ensimmäisen kerran sylissäni. Edelleen se välillä kipittää minua karkuun, mutta voin sen kyllä syliinikin ottaa. Bella on outo koira. Se ei halua lähteä ulos. Kyllä se välillä pihalla tykkää käydä, mutta kävelylle - ehei. Suvussa on kahdenlaisia ihmisiä; toiset sanovat Bellaa rotaksi kuten Dellin sisko Joanie (kissaihminen), toiset ovat taas julistavat sen ehdottomasti koiraksi ja ihanimmaksi sellaiseksi kuten Dellin äiti Nanny (Bellan toinen äiti ;3).
Tykkäisin halia ja paijata kumpaakin, molemmissa huono puolensa. Bella saattaa välillä haista hyvinkin inhottavalle (koirien hengitys, yh) ja Cosmo aiheuttaa allergiaa.

!!! Nyt miulla on pankkitili. Kortin saan ehkä viikon päästä. Whippey, en ois iPodia halunnukkaa. En tajunnu/muistanu aiemmin että kortin saapumiseen menee aikaa. Eli toisin sanoen olen koko ¤"#(%¤#n syyskuun ilman iPodia. Hurraa elämä, hurraa kaikki. Ja kansainväliset tilisiirrot maksaa liikaa, sanon mie.

whyyyy.

BUMBERSHOOT ♥

Okei, tänään oli the day eli bumbershoot. lippuni

Tarkoitus oli mennä sinne yhden saksalaisen vaihtarin ja hänen isäntäperheensä kanssa, mutta kävi ilmi ettei sillä isäntäperheellä ollut mitään aavistusta koko tapahtumasta. He kuvittelivat sen maksavan 10$ ja olevan enemmän kuin fair eikä niin kuin musiikkifestari. No he päättivät jättää bumbershootin väliin ja mennä muualle tutustumaan Seattleen. Huomasin että peheen äiti on todella ylihuolehtiva. Autossa hän pyysi hostsiskoni Christinan numeroa jotta hän voisi järjestää meille tapaamisen jossain portilla. Bumbershootin sisäänkäyntiä he eivät löytäneet, minä taas löysin. En tietenkään voinut mennä sisään vaan hänen piti soittaa Christinalle että mihin tulla koska ''hän osaa nämä asiat paremmin'', no en nyt tiedä paremmasta mutta ainakin ylireagoiden. Ja sitten hän sanoi että jos järjestäisi minut ja Christinan tapaamaan Starbucksilla mikä on festarialueella, koska hän tietää missä se on. Hän kysyi että sanooko Starbucks minulle mitään. Ja sitten hän soitti Christinalle ja Christina saapui Sinen kanssa porttien sisäpuolelle odottamaan. Sen hostäidin ylihuolehtivaisuus tuli ilmi myös kun olisin menossa festarialueelle: Huomattuaan Christinan hän pomppi ja huitoi sinne ja osoitteli heitä sanoen minulle että tuolla he ovat. Mie olin vähän silleen että joo tiedän, miun ei tarvitse kattoa sinne kolmea kertaa (hän siis sanoi asian kolme kertaa) Kiitin heitä avusta ja sanoin saksalaiselle vaihtarille hyvästit saksaksi ja menin sisälle. Christina oli kanssani samaa mieltä hostäidin ylihuolehtivaisuudesta. Huhhuh. (Älkää käsittäkö tekstin sävystä väärin, vaikka sisäisesti kamppailin ja olin hieman ärtynyt turhan paljoon hääsäämiseen ja huolehtimiseen, en tietenkään kuulostanut siltä perheelle. Hyvällähän hän sitä tarkoitti.) Olen kyllä sitä mieltä että olisin päässyt paljon nopeammin sisälle ja löytänyt Christinan ilman heidän apuaan.

Muttajoo Heh, sieltä sai ilmasta niiko mysliä pusseihi ni mie otin kolme :D Hyvää ja kivaa. JA sieltä sai muutaki ilmasta mut tääny oli tällläne hieno juttu.

Pyörittiin ympäri aluetta Christinan ja Sinen kanssa, ja sitten puol kaksi erottiin, koska mie menin kattoo keskustelupaneelia fanfictionista ja nuorten aikuisten kirjallisuudesta ja hyö meni johonkin konserttiin. Mie rakastin sitä paneelihommaa ja koska fanfiction :3

 Sitten öh mie pyörin yksinää siellä kattelemassa mitä siellä oli ja sitte huomasin että ei hitto miu puhelin pimeni enkä saa sitä toimimaa - varmaa kuumuus pimens. Lähin ettii et löytäsinkö Christinan ja Sinen jostaki, koska en muista muita puhelinnumeroita ulkoa paitsi omani ja kotinumeron. No onneks puhelin alko toimimaa taas ja menin istumaa nurmikolle. Sit lyöttäydyttii tyttöjen kans taas yhteen ja istuttii yhen teltan taakse lataamaa Sinen puhelinta. Asetelma niille pistokkeille oli mielenkiintone kuten alla näkyy. Noh, onnistuttii kuulemma pimentämää sen teltan yks iso lamppu meiän latauksilla mut ei se mitää :S

patenttiratkasu

Christina sai joltain sellaisen Gold passin jolla saa ilmaseks juomat Starbucksista, joten hää ja hänen kaveri meni käymään siellä, ja sine ja mie jäätiin istumaan maahan ja oottamaan Christinaa. No, tytöt eivät tulleet takasin ja myö lähettiin sitten starbucksia päin koska miun illan kohokohta eli The Zombiesin konsertti alkais 45 min päästä ja pitäs käydä ensin Starbucksissa. Kävi ilmi että Christina oli menny vessaan ja muuta. Mutta joo, mie otin miun Starbucksin ja menin oottelemaan lavan viereen konsertin alkua.

The Zombies oli mahtava, 1960-luku ja vähä eteepäi onkyl hyvää musiikkii. Respectiä myös siitä että bändin nykyisessä kokoonpanossa on mukana 2 alkuperäistä jäsentä yhä, ja he ovat nyt lähes 70v vanhoja! Kunno hyvä konsertti ja bändi ja kaikki.  Ainut mikä jäi harmittamaan, kun menetin jo toivoni kuulla lempibiisini, ja lähdin pois kotia kohti ja sitten kun olen porttien toisella puolen, kuulen kun lempibiisini soi. Ghaaah, oisin halunnu kuvata sen videolle. Nojoo, aina ei voi voittaa :P