BUMBERSHOOT ♥

Okei, tänään oli the day eli bumbershoot. lippuni

Tarkoitus oli mennä sinne yhden saksalaisen vaihtarin ja hänen isäntäperheensä kanssa, mutta kävi ilmi ettei sillä isäntäperheellä ollut mitään aavistusta koko tapahtumasta. He kuvittelivat sen maksavan 10$ ja olevan enemmän kuin fair eikä niin kuin musiikkifestari. No he päättivät jättää bumbershootin väliin ja mennä muualle tutustumaan Seattleen. Huomasin että peheen äiti on todella ylihuolehtiva. Autossa hän pyysi hostsiskoni Christinan numeroa jotta hän voisi järjestää meille tapaamisen jossain portilla. Bumbershootin sisäänkäyntiä he eivät löytäneet, minä taas löysin. En tietenkään voinut mennä sisään vaan hänen piti soittaa Christinalle että mihin tulla koska ''hän osaa nämä asiat paremmin'', no en nyt tiedä paremmasta mutta ainakin ylireagoiden. Ja sitten hän sanoi että jos järjestäisi minut ja Christinan tapaamaan Starbucksilla mikä on festarialueella, koska hän tietää missä se on. Hän kysyi että sanooko Starbucks minulle mitään. Ja sitten hän soitti Christinalle ja Christina saapui Sinen kanssa porttien sisäpuolelle odottamaan. Sen hostäidin ylihuolehtivaisuus tuli ilmi myös kun olisin menossa festarialueelle: Huomattuaan Christinan hän pomppi ja huitoi sinne ja osoitteli heitä sanoen minulle että tuolla he ovat. Mie olin vähän silleen että joo tiedän, miun ei tarvitse kattoa sinne kolmea kertaa (hän siis sanoi asian kolme kertaa) Kiitin heitä avusta ja sanoin saksalaiselle vaihtarille hyvästit saksaksi ja menin sisälle. Christina oli kanssani samaa mieltä hostäidin ylihuolehtivaisuudesta. Huhhuh. (Älkää käsittäkö tekstin sävystä väärin, vaikka sisäisesti kamppailin ja olin hieman ärtynyt turhan paljoon hääsäämiseen ja huolehtimiseen, en tietenkään kuulostanut siltä perheelle. Hyvällähän hän sitä tarkoitti.) Olen kyllä sitä mieltä että olisin päässyt paljon nopeammin sisälle ja löytänyt Christinan ilman heidän apuaan.

Muttajoo Heh, sieltä sai ilmasta niiko mysliä pusseihi ni mie otin kolme :D Hyvää ja kivaa. JA sieltä sai muutaki ilmasta mut tääny oli tällläne hieno juttu.

Pyörittiin ympäri aluetta Christinan ja Sinen kanssa, ja sitten puol kaksi erottiin, koska mie menin kattoo keskustelupaneelia fanfictionista ja nuorten aikuisten kirjallisuudesta ja hyö meni johonkin konserttiin. Mie rakastin sitä paneelihommaa ja koska fanfiction :3

 Sitten öh mie pyörin yksinää siellä kattelemassa mitä siellä oli ja sitte huomasin että ei hitto miu puhelin pimeni enkä saa sitä toimimaa - varmaa kuumuus pimens. Lähin ettii et löytäsinkö Christinan ja Sinen jostaki, koska en muista muita puhelinnumeroita ulkoa paitsi omani ja kotinumeron. No onneks puhelin alko toimimaa taas ja menin istumaa nurmikolle. Sit lyöttäydyttii tyttöjen kans taas yhteen ja istuttii yhen teltan taakse lataamaa Sinen puhelinta. Asetelma niille pistokkeille oli mielenkiintone kuten alla näkyy. Noh, onnistuttii kuulemma pimentämää sen teltan yks iso lamppu meiän latauksilla mut ei se mitää :S

patenttiratkasu

Christina sai joltain sellaisen Gold passin jolla saa ilmaseks juomat Starbucksista, joten hää ja hänen kaveri meni käymään siellä, ja sine ja mie jäätiin istumaan maahan ja oottamaan Christinaa. No, tytöt eivät tulleet takasin ja myö lähettiin sitten starbucksia päin koska miun illan kohokohta eli The Zombiesin konsertti alkais 45 min päästä ja pitäs käydä ensin Starbucksissa. Kävi ilmi että Christina oli menny vessaan ja muuta. Mutta joo, mie otin miun Starbucksin ja menin oottelemaan lavan viereen konsertin alkua.

The Zombies oli mahtava, 1960-luku ja vähä eteepäi onkyl hyvää musiikkii. Respectiä myös siitä että bändin nykyisessä kokoonpanossa on mukana 2 alkuperäistä jäsentä yhä, ja he ovat nyt lähes 70v vanhoja! Kunno hyvä konsertti ja bändi ja kaikki.  Ainut mikä jäi harmittamaan, kun menetin jo toivoni kuulla lempibiisini, ja lähdin pois kotia kohti ja sitten kun olen porttien toisella puolen, kuulen kun lempibiisini soi. Ghaaah, oisin halunnu kuvata sen videolle. Nojoo, aina ei voi voittaa :P