Joskus kun olin vielä iloinen ilman kunnon musiikintoistoa |
Bumbershootissa juteltiin Sinen kanssa vaihtariasioista, taas. Mie nimittäin tajusin että jännää, olen ollut täällä yli kaksi viikkoa, ei tunnu oudolta vaikka elän täällä ihmisten keskellä joita en ole tuntenut kauan ja olin sillä hetkellä periaatteessa yksin festareilla Washingtonin suurimmassa kaupungissa ja tuntui ihan kuin kuuluisin jo tänne. Tietysti on asioita joita kaipaan (ei kyllä nyt tule mieleen muuta kuin kavereinden ja perheen lähesyys) mutta tällä hetkellä asiat joita haluan tehdä tai muuta, ovat täällä. Tavallaan elän jo täysillä elämääni täällä. Viimevuotta Tampereella ajatellessani tajusin että silloin elin enemmänkin ystävieni kautta. En elänyt Tampereella vaan Ruokolahdella. Se vuosi opetti, ja täällä oleminen on siksi niin helppoa. Olen siinä mielessä ehkä outo tai jotain, koska vaikka täällä on ihanaa ja odotan kaikkia kivoja juttuja mitä tulen täällä vielä kokemaan, odotan jo pääseväni takaisin Suomeen. En malta pysyä housuissani kun ajattelen ensivuotta: takaisin ihanaan lukiooni, omaan kämppään ja sen sisustukseen, perheen ja kavereiden luo ja muuta mukavaa :3 Mutta joo, nyt on vielä aika nauttia täällä olosta, kaikki tuo odottaa kyllä siellä Suomessa.
Huomenna viiiiimein kouluuun ♥ Tätä on odotettu! Miulla on vihkot valmiina joka aineelle, ehkä kuorokansio pitää hankkia vielä ja joku toinen tai kolmaskin kansio ja muuta kivaa, mutta huominen ja mahdollisesti kaikki ihanat koulukirjat :3 En kyllä yhtää tiiä millasia opettajat täällä on ja millasia oppitunnit tai mikään mutta noh, huomisesta eteenpäin se alkaa selvitä. Miusta kyllä tuntuu että saatan myöhästyä tunneilta koska niin paljon ihmisiä ja niin vähän aikaa vaihtaa luokkaa D:
As you might already know, perheessämme täällä on kissa sekä koira. Välillä on vaikea määritellä, kummalla on se koiran rooli perheessä.
Cosmo, kissa, on vastoin yleistä kissakäsitystämme erittäin ystävällinen ja tuttavallinen. Ylituttavallinen. Hän ei ole niin itsenäinen kuin muut kissat joita olen tavannut. Hän pitää ihmisistä todella paljon (ja huomiosta). Se on todella ihanaa, mutta ongelmana on pienehkö allergiani. Jos nenäni joutuu kosketuksiin kissan kanssa tai käsieni, jotka ovat kissaa koskeneet, se kutisee - ja paljon. Ja jos kissa tökkii nenällään tai millä kostealla puskeekaan kaulaani tai kasvojani, ne ärtyvät, kutisevat, mutta se lähtee nopeasti pois jos kohdan pesee ja antaa olla. En silti kyllä anna kissan nukkua huoneessani tai mennä sängylleni ennenkuin olen sen pedannut. Varotoimia. Cosmo haluaisi kovasti mennä ulos, olisi siellä varmaan päivät pitkät jos saisi, mutta häntä ei lasketa ulos.
Bella, meidän pieni söpö chihuahuamme, on taas aika varovainen ihmisten suhteen. Sillä meni ainakin yli viikko ennenkuin se oli ensimmäisen kerran sylissäni. Edelleen se välillä kipittää minua karkuun, mutta voin sen kyllä syliinikin ottaa. Bella on outo koira. Se ei halua lähteä ulos. Kyllä se välillä pihalla tykkää käydä, mutta kävelylle - ehei. Suvussa on kahdenlaisia ihmisiä; toiset sanovat Bellaa rotaksi kuten Dellin sisko Joanie (kissaihminen), toiset ovat taas julistavat sen ehdottomasti koiraksi ja ihanimmaksi sellaiseksi kuten Dellin äiti Nanny (Bellan toinen äiti ;3).
Tykkäisin halia ja paijata kumpaakin, molemmissa huono puolensa. Bella saattaa välillä haista hyvinkin inhottavalle (koirien hengitys, yh) ja Cosmo aiheuttaa allergiaa.
!!! Nyt miulla on pankkitili. Kortin saan ehkä viikon päästä. Whippey, en ois iPodia halunnukkaa. En tajunnu/muistanu aiemmin että kortin saapumiseen menee aikaa. Eli toisin sanoen olen koko ¤"#(%¤#n syyskuun ilman iPodia. Hurraa elämä, hurraa kaikki. Ja kansainväliset tilisiirrot maksaa liikaa, sanon mie.
whyyyy. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti