Etukäteisikävä.

Olen tässä ollut about viikon kipeänä. Eilen kävin lääkärissä, sain antibiootit, yay!

Tämänpäiväinen aamu oli ensimmäinen viikkoon, kun en herännyt 5:00-6:00 siihen että keuhkoni ovat täynnä räkää ja nieleminen erittäin kivuliasta. Sain viimeinkin kunnon yöunet sitten viime maanantain ja olo on muutenkin parempi. Nyt olen saanut tosin vaivakseni lievää päänsärkyä, mutta kunhan saisi levätä ja yskiminen helpottaisi niin uskoisin senkin loppuvan.

Viimeisen viikon aikana olen itkenyt useasti, koska suunnitelmat kaatuvat. En niinkään itke suunnitelmanmuutosten tähden, vaan siksi etten ole nähnyt ystäviäni. Just sillä viikolla, kun tulin kipeäksi, oli tarkoitus nähdä kahta tärkeintä ystävääni. Noh, pitihän siinä käydä niin että ei nähdä toisen kanssa koska olen kipeä, ja ei mennä toisen kanssa Turkuun koska olen kipeä. Viikonloppuna poikaystävänikin oli taas intistä lomilla: näimme kerran ja nopeasti vain.

Eihän siinä. 3 elämäni tärkeintä ihmistä ja sairaus estää kaiken. "#¤%&/. Inhottavintahan on se, että ensiviikolla on jo lähtö, eikä sen jälkeen nähdäkään sitten kymmeneen kuukauteen. Olisi ollut kiva jutella ystävien kanssa vielä ennen kun se on vähän hankalaa. Toisaalta tässä on vähän yli viikko aikaa, mutta pari päivää menee ainakin vielä lepäilemiseen ja sitten on muutakin menoa. Ghaah, inhottavaa.

Etukäteisikävä. Tieto siitä ettei enää kunnolla tavata, näin jo etukäteen saatuna. Olisikin vain viettänyt enemmän aikaa silloin kun lähtö ei ollut näin lähellä, tai ei vain yksinkertaisesti olisi sairastunut. Ja tuntuu että kaikki menee tällä ystävien näkemis -saralla aivan päin prinkkalaa. Aina tulee joku uusi este joka pilaa kaiken.

Angstiset yksinäiset terveiset.